Tästä se matka vasta alkaa...

Pian muuton jälkeen edessä oli uusi vuosi. Tällä kertaa vuosi 2015 todella toi elämääni aivan uuden suunnan. Juhlahumun laskeuduttua alkoi taas tavallinen arki. Tai no ei ihan, sillä poikaystävälläni oli vielä viikko lomaa, joten vietimme paljon aikaa yhdessä. Se oli hyvä asia, sillä minusta tuntuu, että se auttoi hieman myös sopeutumisessani.

Purimme muuttolaatikoita ja aloimme asetella tavaroita paikoilleen. Kaikki ei tosin mahtunut mihinkään tässä pienessä asunnossamme, sillä nainen kun olen, satun omistamaan kaikenmaailman sisustustavaroita, vaatteita, kenkiä ym. melkoisen paljon. Tilanne tarvitsi vain pientä järjestelyä ja uudelleenajattelua. Kävimme ostamassa kaksi uutta lipastoa, johon saisin mahdutettua kaikki vaatteeni. Yllätyksekseni kaikki kyllä mahtuivat, lukuunottamatta tietysti kenkiä, laukkuja ja takkeja. Täytyy tunnustaa, että yhä edelleenkin ne pyörivät muovisäkeissä asunnon nurkassa, sillä emme ole keksineet ratkaisua. Lopulta taitaa käydä vain niin, että suurin osa niistä päätyy kellariin, enhän niitä kaikkia kuitenkaan samaan aikaan käytä ja vuodenaikakin on väärä. 

Asunto on muuttunut ilmeentään melko paljon, sillä olen ripotellut situstustavaroitani (mm. kynttilöitä, tauluja ja muuta pientä kivaa) joka puolelle. Myös lattiat saivat uuden ilmeen matoistani. Niin kuin leikillisesti kutsuin tätä asuntoa "miesluolaksi", on se nyt kodikkaampi ja siellä näkyy myös ripaus minua. :) Älkääkä toki ajatelko, että olen kauhea kontrollifriikki (mitä kylläkin joskus saatan olla), mutta täysin poikaystäväni luvalla kaikki muutokset olen tehnyt, ja hän itse jopa sanoi, että saan vapaat kädet, koska tietää minulla olevan silmää sisustusasioille. Onhan se mukavampi olla kodissa, jossa viihtyy. Vaikka viihdyinhän minä aiemminkin, en sitä tarkoittanut ollenkaan. Toin vain palan minua tänne mukanani.

Kaikki kiva loppuu aikanaan, ja poikaystäväni oli taas aika palata töihin. Se tietäisi paljon yksinoloa minulle. Tiesin jo etukäteen, mitä se tulisi olemaan, sillä vietin viime vuonna kaksi kuukautta hänen luonaan. Ja lisäksi tänä vuonna voimaan tulivat uudet työajat, mikä tarkoittaa joka toinen viikko entistä enemmän yksinoloa minulle. Hän lähtee yhdeltä ja on takaisin kotona lähempänä puoli kahtatoista (mukaanluettuna siis työmatkat). Eli iltatyötä ja hieman tavallista pidempiä päiviä. Onneksi hän työskentelee kuitenkin vain maanantaista torstaihin. Tai niin se oli, sillä uusien työaikojen johdosta myös joka toinen perjantai hän joutuu menemään töihin. 

Tunnenko sitten itseni yksinäiseksi? Kyllä, toisinaan. Onko tylsää olla niin paljon yksin? Tähänkin vastaan, kyllä se välillä on. Tietysti tarvitsen myös omaa tilaa, niin kuin poikaystäväni ja kaikki muutkin, mutta pidemmän päälle se alkaa vain olla tylsää. Siis varsinkin nyt, kun en ole vielä töissä. En myöskään vielä tunne täältä lähes ketään, enkä osaa kunnolla liikkua mihinkään. Ja autoa ei ole käytössä, koska poikaystäväni käyttää sitä työmatkoihin. Emmekä asu ihan keskustassa, joten parin kilometrin päässä on kaikki lähimmät palvelut (paitsi pieni lähikauppa tuossa vieressä). Välillä tuntuu, ettemme kerkeä nähdä melkein ollenkaan, vaikka asummekin saman katon alla. Tietysti illalla on hetki aikaa sekä aamulla. Mutta viikonloput ovat sitten sitäkin ihanampia, varsinkin nuo viikot, jolloin perjantaikin on vapaa.

Mietitte varmaankin, miten saan aikani sitten kulumaan. Tämä blogi on yksi hyvä esimerkki siitä. En usko, että olisin ikinä aloittanut blogin pitämistä, ellei minulla olisi nyt niin paljon aikaa. Jotain hyvääkin siis. Tykkään myös tosiaan sisustamisesta, ja varsinkin nyt alussa sitä on tullut harrastettua ahkerasti. Uskokaa tai älkää, pidän myös siivoamisesta (jos imurointia ei lasketa mukaan). Minusta onkin kuoriutunut aikamoinen pikku siivousintoilija. :D Aikani kuluu siis myös tiskauksen, pölyjen pyyhinnän, tavaroiden paikoilleenasettelun ja erinäisten pintojen hinkkauksen lomassa. Pientä epäjärjestystä saa olla, mutta yleisilmeen tulee olla siisti. On ollut hieman hermoja raastavaa tämä muutosta johtuva ainainen sekamelska tällaiselle järjestyksestä pitävälle. 

Ruoanlaitosta en ole koskaan nauttinut, mutta pikku hiljaa olen siihenkin jaloon taitoon perehtynyt enemmän. Yksin asuessani en jaksanut panostaa ruoanlaittoon, mutta nyt välillä on jopa mukava tehdä ruokaa, kun tietää, ettei tarvitse yksin syödä. Mikä sekin kyllä asettaa tavallaan paineita ruoan laadulle. ;) Muita ajanvietteitäni ovat ystäväni TV ja Netflix. Ja ulkoilu, sen mitä nyt uskallan tässä lähimaastossa kuljeskella, etten vallan eksy. Eräs päivä poikaystäväni siskokin kävi kylässä, ja sovimme näkevämme jatkossakin. 

On muuten vaikeampaa kuin uskookaan "olla tekemättä mitään". Mutta olen yrittänyt ottaa tämän rennosti ja loman kannalta, mikä ei ole ollut ihan helppoa. Tuntuu, että koko ajan pitäisi saada kauheasti jotakin aikaan. Olen välillä melko kärsimätön luonne siinä mielessä, että olisi kiva saada kaikki heti. Kuten se työpaikka. Mutta kyllähän niitä töitä ehtii tehdä koko elämänsä. Voi kun voisi painaa vain relax-nappulaa.

Vielä olisi paljon tehtävää muuttooni liittyen. Kaikenlaista byrokratiaa ja papereiden pyörittelyä. Se onkin muuten aikamoinen lista, mutta onneksi kaikkea ei tarvitse kerralla hoitaa. Tästä linkistä löytyy suuntaa-antava lista noista kaikista hoidettavista asioista. Saan viipyä Ruotsissa jopa 12 kk täyttämättä ainuttakaan paperia. Tietysti töiden yms. kannalta asiat tulee hoitaa hyvissä ajoin. Pikku hiljaa pienin askelin eteenpäin. Tänään hankimme minulle uuden puhelimen ja sain uuden ruotsalaisen numeron! Olen siitä innoissani. :) 

Yksi asia hoidettu, monta edessä. Herättikö tämä postaus teissä joitakin kysymyksiä tai ajatuksia?